Blogi on viettänyt hiljaiseloa kolme vuotta. Mietin josko olisi taas aika herätellä tätäkin eloon.
Paljon on tapahtunut kolmessa vuodessa; tällä hetkellä koiran virkaa toimittaa 12-vuotias tiibetinspanieli Myy. Eli elämä on leppoisaa, vaikka toki mummeli osaa pitää saavutetuista oikeuksistaan tiukasti kiinni. Myy on vielä reipas; aistit toimivat hyvin ja ulkoillessa varsinkin toisten koirien näkeminen saa Myyn hepuloimaan ja ottamaan vauhdikkaita spurtteja. Kotona nokoset maistuvat milloin missäkin pedissä tai kolossa. Kun ihmisillä on jotain syötävää, he muuttuvat oitis kiinnostaviksi, sillä pienen tiibettiläisen mielestä sen kuuluu saada osansa ja mikäli ihminen meinaa syödä itse kaiken, Myy ilmoittaa kovaan ääneen vääryydestä. Eli pähkinänkuoressa Myy viettää rauhaisia eläkepäiviä nautiskellen elämästä täysin siemauksin.

Myy poseraa

Yritän nyt parantaa tapani ja kirjoitella blogiin hiukan useammin. Aiheita saa ehdotella, kun tällä hetkellä ei meidän arjessa ole juurikaan jutun aihetta. Olisiko kiinnostavaa lukea koiramaailman ilmiöistä, eri harrastuksista tms.? Katsotaan mitä tuleman pitää...

Vaikka pääasiassa nyt omaksi ilokseni tätä blogia kirjoittelen, niin toki olisi mukavaa, jos tästä olisi muillekin iloa. Eli nyt kuulisin mieluusti mitkä aiheet kiinnostavat blogini lukijoita? Kommentoi alle, niin kukapa tietää, jos innostun kirjoittamaan sinun ehdottamastasi aiheesta.
 

Blogin kirjoittaminen on jäänyt muiden kiireiden varjoon. Näin keväällä kun luonto herää eloon talven jälkeen ja illatkin ovat jälleen valoisia, tuntuu että itsekin herää jostain pimeyden ajan koomasta. Harratusrintamallakin keväällä siirrytään sisätiloista treenaamaan ulos. Näyttelyitäkin on taas joka viikonloppu jossain päin Suomea ja erilaisia kisoja.

Useat hankkivat keväällä tai kesän alussa koiranpennun, joten se vasta onkin uusi alku. Pieni koiranalku, jolle koko maailma on uusi ja ihmeellinen paikka. Oma aikansa menee uuteen kaveriin tutustuessa ja sille elämän perustaitoja opettaessa. Mahdollisesti jo pentua ottaessa on voinut olla toiveissa yhteinen harrastus hamassa tulevaisuudessa. Toki ajatus koiran kanssa puuhailusta voi syttyä myöhemminkin, mutta pentuaikana on hyvä luoda perusteet yhteiselle toiminnalle.

Kokeneilta koiraihmisiltä saa varmasti erilaisia vinkkejä, miten koiraa totutetaan maailman erilaisiin ihmeisiin tai mitä kaikkea pennulle olisi hyvä opettaa. Varmasti vinkit tarkoittavat hyvää, mutta voivat luoda paineita pennun omistajalle. Harvemmin kuitenkaan oikeasti pennun kanssa on kiire mihinkään ja siksi olisikin hyvä panostaa nimenomaan pennun ja sen omistajan väliseen suhteeseen. Yhteiset leikit oman ihmisen kanssa ja pennun kanssa kahdestaan vietetty aika on tärkeää, varsinkin jos pentu ei ole ainoa koira. Toki pennun oppimiskykyä kannattaa hyödyntää, mutta opetustuokiot pitäisi aina tapahtua leikin varjolla ja vain pieniä hetkiä kerrallaan.

Vaikka koiraharrastukset eivät kiinnostaisikaan, koiran kanssa kannattaa kehittää yhteisiä puuhia. Se parantaa koiran ja ihmisen suhdetta ja todennäköisesti arki koiran kanssa on sujuvampaa. 

Mukavia hetkiä koirasi kanssa oli se sitten pentu tai aikuinen koira!

Syksy on saapunut ja se vaikuttaa koiratalouden arkeen monella tapaa. Ulkona on märkää, kylmää ja pimeää. Lenkkeily ei ehkä enää tunnukaan niin mukavalta kuin kesällä. Ulos on kuitenkin pakko mennä säässä kuin säässä, joten kannattaa panostaa varusteisiin, niin lenkkeily on mukavampaa.

Koiraihmisille on varmaan melkein itsestäänselvyys hankkia ulkoiluasu ja sopivat kengät. Näin syksyllä voi hyvinkin olla käyttöä myös sadeasulle ja kumisaappaille. Iltojen hämärtyessä ei pidä unohtaa heijastimia esim. heijastinliivi on hyvä. Toki voi lisänä perinteistä heiluvaa heijastinta käyttää, mutta ainakin minulla se on aina solmussa koirien hihnoissa, joten se ei ole käytännöllisin ratkaisu. Jos lenkit suuntautuvat lähinnä metsiin tai muille valaisemattomille poluille, voi otsalamppu olla tarpeellinen. Niitäkin on useita eri malleja ja vertailemalla luulisi löytyvän omaan käyttöön sopivan.

Heijastimia saa nykyään monennäköisiä

Märkien kelien myötä koirat kantavat turkissaan sisälle mm. hiekkaa ja lehtiä. Lenkkien jälkeen edessä on tassujen (ja massujen) pesua. Omat koirani ovat onneksi oppineet kiltisti odottamaan eteisessä omaa suihkuvuoroaan ja omin tassuin menevät vuorollaan kylpyhuoneeseen pesulle. Meillä on koirien käytössä ihmisten vanhat kylpypyyhkeet, kun pienillä koirilla on masupesukin tarpeen, niin lopuksi saa koiran kuvattua hyvin isoon pyyhkeeseen. Toki jos pesu joka ulkoilun jälkeen tuntuu työläältä, niin voi ostaa koiralle kurahaalarin, silloin selviää pelkästään tassujen pyyhkimisellä. Eri asia sitten on löytyykö markkinoilta omalle koiralle sopiva kurahaalari, omat koirani ainakin omat niin omituisen mallisia, että niille harvemmin valmisvaatteet sopivat.

Ihmisten heijastimet tulikin jo mainittua, mutta muista huolehtia myös koirasi näkyvyydestä. Markkinoilla on erilaisia tuotteita esim. heijastinliivejä ja vilkkuvaloja. Toki voi ostaa myös pannan ja hihnan heijastimilla, mutta kannattaa ottaa huomioon, ettei heijastinpanta ei välttämättä näy pitkän karvan alta. Kyselemällä & kokeilemalla löytynee omalle koiralle parhaiten sopivat vaihtoehdot.

Varsinkin tumma koira katoaa pimeyteen, muista siis turvata koirasi pimeällä.

Kun varusteet on kunnossa on lenkkeilykin mukavaa. Mukavia lenkkejä ja hyvää syksyn jatkoa!

Varma kevään merkki on yleensä se, että monet hankkivat itselleen koiranpennun. Omassa tuttavapiirissäni on nyt useampia pentuja, joten minäkään en ole välttynyt söpöiltä kuvilta ja olen toki päässyt myös pentuja tapaamaankin. Eilen havahduin siihen, että tässä taloudessa pentuja on tallustellut viimeksi noin 7,5 vuotta sitten.

Pentuja pentunäyttelyssä 11.1.2015

Minultakin välillä kysellään milloin hankin seuraavan koiran (vakiokysymys, kun lauma alkaa ikääntyä) ja edelleen vastaus on, ettei pennun hankinta ole vielä ajankohtaista. Kuitenkin mielessäni on ajatuksia miten seuraavan koirani kanssa toimisin. Huomaan miettiväni, että seuraavan koirani aion kouluttaa hyödyntämällä enemmän naksutinkoulutusta kuin näiden nykyisten kanssa.  Myös olisi kätevää, jos koiraa voisi palkita myös käyttämällä lelua. Toisaalta minua hiukan kauhistuttaa, miten osaan pitkän ajan jälkeen toimia pennun kanssa. Aikahan kultaa muistot ja ne pissalammikot ja tehdyt tuhotyöt unohtuvat. Elämä pennun kanssa on kiehtovaa, kun pienelle maailma on ihmeellinen paikka ja pentu oppii uusia asioita jatkuvasti. Kuitenkin käytöstapojen opettaminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa. Kuinka helppoja ja fiksuja seuralaisia aikuiset koirat ovatkaan.

Minua myös hiukan mietityttää, miten osaan opettaa kaikki asiat pennulle. Toki esimerkiksi Enjallekin olen opettanut monia asioita, mutta siitä on niin kauan, etten muista miten olen toiminut. Eikä käyttämäni tapa edes välttämättä sopisikaan pennulle käytettäväksi. Kuitenkin jokainen koira on yksilö ja jokainen yksilö opettaa omistajalleen uutta.

No ehkä on turha etukäteen murehtia; tähänkin mennessä on aiempien koirien kanssa selvitty. Eiköhän sitten kun pennun aika on, taas mieleen palaa kaikki pentuaikaan liittyvä. Siihen asti tyydyn ihailemaan pentukuvia ja palluttelemaan tuttujen pentuja.