Myy poseraa

Yritän nyt parantaa tapani ja kirjoitella blogiin hiukan useammin. Aiheita saa ehdotella, kun tällä hetkellä ei meidän arjessa ole juurikaan jutun aihetta. Olisiko kiinnostavaa lukea koiramaailman ilmiöistä, eri harrastuksista tms.? Katsotaan mitä tuleman pitää...

Useat hankkivat keväällä tai kesän alussa koiranpennun, joten se vasta onkin uusi alku. Pieni koiranalku, jolle koko maailma on uusi ja ihmeellinen paikka. Oma aikansa menee uuteen kaveriin tutustuessa ja sille elämän perustaitoja opettaessa. Mahdollisesti jo pentua ottaessa on voinut olla toiveissa yhteinen harrastus hamassa tulevaisuudessa. Toki ajatus koiran kanssa puuhailusta voi syttyä myöhemminkin, mutta pentuaikana on hyvä luoda perusteet yhteiselle toiminnalle.

Kokeneilta koiraihmisiltä saa varmasti erilaisia vinkkejä, miten koiraa totutetaan maailman erilaisiin ihmeisiin tai mitä kaikkea pennulle olisi hyvä opettaa. Varmasti vinkit tarkoittavat hyvää, mutta voivat luoda paineita pennun omistajalle. Harvemmin kuitenkaan oikeasti pennun kanssa on kiire mihinkään ja siksi olisikin hyvä panostaa nimenomaan pennun ja sen omistajan väliseen suhteeseen. Yhteiset leikit oman ihmisen kanssa ja pennun kanssa kahdestaan vietetty aika on tärkeää, varsinkin jos pentu ei ole ainoa koira. Toki pennun oppimiskykyä kannattaa hyödyntää, mutta opetustuokiot pitäisi aina tapahtua leikin varjolla ja vain pieniä hetkiä kerrallaan.

Vaikka koiraharrastukset eivät kiinnostaisikaan, koiran kanssa kannattaa kehittää yhteisiä puuhia. Se parantaa koiran ja ihmisen suhdetta ja todennäköisesti arki koiran kanssa on sujuvampaa. 

Mukavia hetkiä koirasi kanssa oli se sitten pentu tai aikuinen koira!

Heijastimia saa nykyään monennäköisiä

Märkien kelien myötä koirat kantavat turkissaan sisälle mm. hiekkaa ja lehtiä. Lenkkien jälkeen edessä on tassujen (ja massujen) pesua. Omat koirani ovat onneksi oppineet kiltisti odottamaan eteisessä omaa suihkuvuoroaan ja omin tassuin menevät vuorollaan kylpyhuoneeseen pesulle. Meillä on koirien käytössä ihmisten vanhat kylpypyyhkeet, kun pienillä koirilla on masupesukin tarpeen, niin lopuksi saa koiran kuvattua hyvin isoon pyyhkeeseen. Toki jos pesu joka ulkoilun jälkeen tuntuu työläältä, niin voi ostaa koiralle kurahaalarin, silloin selviää pelkästään tassujen pyyhkimisellä. Eri asia sitten on löytyykö markkinoilta omalle koiralle sopiva kurahaalari, omat koirani ainakin omat niin omituisen mallisia, että niille harvemmin valmisvaatteet sopivat.

Ihmisten heijastimet tulikin jo mainittua, mutta muista huolehtia myös koirasi näkyvyydestä. Markkinoilla on erilaisia tuotteita esim. heijastinliivejä ja vilkkuvaloja. Toki voi ostaa myös pannan ja hihnan heijastimilla, mutta kannattaa ottaa huomioon, ettei heijastinpanta ei välttämättä näy pitkän karvan alta. Kyselemällä & kokeilemalla löytynee omalle koiralle parhaiten sopivat vaihtoehdot.

Varsinkin tumma koira katoaa pimeyteen, muista siis turvata koirasi pimeällä.

Kun varusteet on kunnossa on lenkkeilykin mukavaa. Mukavia lenkkejä ja hyvää syksyn jatkoa!

Pentuja pentunäyttelyssä 11.1.2015

Minultakin välillä kysellään milloin hankin seuraavan koiran (vakiokysymys, kun lauma alkaa ikääntyä) ja edelleen vastaus on, ettei pennun hankinta ole vielä ajankohtaista. Kuitenkin mielessäni on ajatuksia miten seuraavan koirani kanssa toimisin. Huomaan miettiväni, että seuraavan koirani aion kouluttaa hyödyntämällä enemmän naksutinkoulutusta kuin näiden nykyisten kanssa.  Myös olisi kätevää, jos koiraa voisi palkita myös käyttämällä lelua. Toisaalta minua hiukan kauhistuttaa, miten osaan pitkän ajan jälkeen toimia pennun kanssa. Aikahan kultaa muistot ja ne pissalammikot ja tehdyt tuhotyöt unohtuvat. Elämä pennun kanssa on kiehtovaa, kun pienelle maailma on ihmeellinen paikka ja pentu oppii uusia asioita jatkuvasti. Kuitenkin käytöstapojen opettaminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa. Kuinka helppoja ja fiksuja seuralaisia aikuiset koirat ovatkaan.

Minua myös hiukan mietityttää, miten osaan opettaa kaikki asiat pennulle. Toki esimerkiksi Enjallekin olen opettanut monia asioita, mutta siitä on niin kauan, etten muista miten olen toiminut. Eikä käyttämäni tapa edes välttämättä sopisikaan pennulle käytettäväksi. Kuitenkin jokainen koira on yksilö ja jokainen yksilö opettaa omistajalleen uutta.

No ehkä on turha etukäteen murehtia; tähänkin mennessä on aiempien koirien kanssa selvitty. Eiköhän sitten kun pennun aika on, taas mieleen palaa kaikki pentuaikaan liittyvä. Siihen asti tyydyn ihailemaan pentukuvia ja palluttelemaan tuttujen pentuja.

Match show tai mätsäri on leikkimielinen koiranäyttely. Tapahtumat ovat epävirallisia ja luokkajaot poikkeavat virallisista näyttelyistä. Usein match shown järjestäjänä toimii joku yhdistys; tuotot voidaan lahjoittaa hyväntekeväisyyteen tai sitten ne menevät järjestävän yhdistyksen toiminnan rahoittamiseen. Match showlla ei ole ole olemassa varsinaisia sääntöjä, vaan järjestäjä viime kädessä päättää luokkajaot ja kehien kulun. Tiettyjä vakiintuneita käytäntöjä vuosien varrella on tullut käyttöön ja esittelen tässä yleisesti käytössä olevan mallin.

Miksi mätsäreissä käydään?
Match showt ovat hyviä tilaisuuksia sosiaalistaa nuorta koiraa; yleensä paikalla on useita eri näköisiä koiria ja paljon ihmisiä. Useat käyvät mätsäreissä harjoittelemassa kehäkäyttäytymistä virallisia näyttelyitä varten. Toki osalle mätsärit ovat hauska harrastus.

Mistä saan tiedon mätsäreistä?
Nykyään useat match show järjestäjät ilmoittavat tapahtumista netissä. Esimerkiksi Koirat.com:in tapahtumakalenterista löydät mätsäri-ilmoituksia, myös Facebookissa on useita match show ryhmiä.
Joskus kuitenkin mätsärimainoksen voi bongata vaikka kaupan tai koirapuiston ilmoitustaululta. Mainos kannattaa lukea huolella läpi ja siitä pitäisi ilmetä ainakin seuraavat asiat: tapahtumapaikka, aika, onko ilmoittautuminen paikan päällä vai etukäteen, hinta, luokkajako, järjestäjä  ja usein myös tuomarit kerrotaan mainoksessa.

Luokkajaot
Usein mätsärissä on seuraavat luokat: pennut (voi olla jaettu vielä pieniin ja isoihin, yläikäraja yleensä 9 kk tai 12 kk), pienet aikuiset (alle 40 cm / pöytärodut), isot aikuiset (yli 40 cm / maassa esitettävät). Näiden lisäksi usein on myös omat luokat veteraaneille (8v ->) ja x-rotuisille. Lisäksi mätsäreissä voi olla luokkia, joissa ei niinkään katsota koiraa, vaan  kilpaillaan kuka esittää koiransa parhaiten: lapsi ja koira, junior handler (10-17 -vuotiaat) ja senior handler (18 v ->). Lapsille voi olla myös lapsi & lelukoira -luokka, jossa perheen pienimmät tulevat kehään koiralelunsa kanssa. Nämä ovat yleisimmät luokat, mutta järjestäjät saattavat keksiä muitakin luokkia.

Mitä match showssa tapahtuu?
Kun saavut tapahtumapaikalle, etsi ensin ilmoittautumispiste. Ilmoittautuessa kirjataan koirakon tiedot ylös, tarkastetaan rokotustodistukset, otetaan vastaan ilmoittautumismaksu (yleensä vain käteinen käy) ja annetaan numerolappu osallistujalle. Joskus mätsäreissä on ennakkoilmoittautuminen (esim. tilan ahtauden takia) ja silloin maksu voidaan pyytää maksamaan tilille.

Kun ilmoittautuminen on saatu suoritettua kunnialla, voikin siirtyä oman kehän läheisyyteen odottelemaan kehien alkamista. Usein kehissä on opasteet, mutta jos olet epävarma, mikä on oikea kehä, kysy järjestäjiltä mikä on teidän kehänne.

Kuten aiemmin jo mainitsin kehien kulku on riippuvainen siitä, miten järjestäjä asian haluaa hoitaa, mutta usein mennään kaavalla, josta kerron seuraavaksi. Kun kehät alkavat kehäsihteeri kutsuu koirat numeroiden perusteella kehään kaksi kerrallaan. Kehään saavuttuaan, koiran tulisi seistä ja sitten tuomari yleensä haluaa nähdä koirien liikkeet liikuttamalla koiria ympyrän muodossa. Koiraa liikuttaessa muista pitää koira tuomarin puolella, jotta hän näkee koiran liikkeet. Tämän jälkeen on yksilöarvostelu. Pienet koirat tutkitaan yleensä pöydällä ja isot koirat tutkitaan maassa. Tuomari yleensä tutkii koiran kopeloimalla ja purenta katsotaan myös. Tämän jälkeen tuomari haluaa vielä nähdä koiran liikkeet. Usein pyydetään menemään edestakaisin, kolmio tai ympyrä. Jollet ole varma miten liikkeet tulisi tehdä, kannattaa kysyä neuvoa. Tämän jälkeen toinen koirista tulee arvosteluun ja jo arvosteltu koira odottaa kehässä. Kun molemmat koirat on arvosteltu jaetaan nauhat (yleensä punainen ja sininen). Punainen nauha on yleensä parempi kuin sininen, mutta molemmat koirat jatkavat vielä kilpailua.

Kun kaikki luokkaan ilmoitetut koirat on arvosteltu on vuorossa nauhakehät; punaisen nauhan saaneille omansa ja sinisen nauhan saaneille omansa. Tässä kehässä tuomari vielä katsoo ja mahdollisesti liikuttaa koiria ennen kuin päättää ketkä saavat jatkaa. Jos luokassa on paljon koiria tuomari saattaa ensin ottaa osan jatkoon ja vielä niitä katsella ja liikuttaa ennen lopullista sijoittamista. Kun tuomari on päättänyt järjestyksen, hän sijoittaa koirat (1-4). Luokan voittanut koira jatkaa vielä kilpailua, muiden kilpailu on ohi ja voi lähteä kotiin. Luokkavoittajat jäävät odottamaan kisan loppuhuipentumaa BIS-kilpailua. Kun kaikki luokat on saatu päätökseen on vuorossa BIS-kisa, jossa valitaan koko match shown kaunein koira (BIS = Best In Show). Usein loppukilpailussa on useampi tuomari ja he käyvät vielä koirat läpi ja liikuttavat niitä ennen päätöksen tekoa. Myös BIS-kilpailussa sijoitetaan  4 koiraa ja voittaja on sitten koko match shown voittaja.

Muistilista mitä mukaan mätsäriin
*koiran rokotustodistus
*lompakko (vähintään ilmoittautumismaksun verran rahaa)
*koiralle harja, kampa tms. rodusta riippuen
*näyttelyhihna (ei fleksiä)
*hakaneula numerolapun kiinnitystä varten
*nameja koiralle
* vettä & vesikuppi
*pyyhe (joko koiran kuivaamiseen tai alustaksi)
*iloinen mieli :)

Tässä nyt pääpiirteittäin mitä mätsärissä tapahtuu, toivottavasti postauksesta on iloa ja hyötyä.
 

Koirat elävät keskimäärin noin 12 vuotta. Kuitenkin ihmisikään verrattuna keskiverto koiranelämä on lyhyt. Varsinkin nyt kun omat koirani alkavat olla iäkkäitä, niin eipä sitä voi olla miettimättä, että yhteistä aikaa ei enää välttämättä ole kovin paljoa jäljellä. Oikeastaan olen hiukan kateellinen koirille,  sillä ne eivät osaa murehtia elämän katoavaisuutta, vaan elävät hetkessä. Ehkä me ihmiset voisimme tässä ottaa oppia koirista ja elää hetki kerrallaan.

Kun koiranpentu syntyy maailmaan, se on pieni sokea avuton pötkylä. Ei kuitenkaan mene montaa viikkoa, kun silmät aukeavat ja otetaan haipuilevia askeleita. Pötkylä alkaa jo muistuttaa enemmän koiraa. Seitsemänviikkoisena pennut ovat jo melkoisia riiviöitä ja sisarusten kanssa painitaan ja tutustutaan ympäristöön. Sitten seuraakin koiranpennun isoin elämänmuutos eli muutto omaan kotiin. Ei ole yhtään ihme, jos pieni pentu itkee emänsä ja sisarustensa perään.

Koiranpennut ovat söpöjä, ehkäpä siksi, että ulkomuoto saisi meidän antamaan anteeksi pienen riiviön toilailut. Itse kehotan koiranpennun ottaneita ottamaan paljon kuvia pennusta, sillä aika kuluu nopeasti ja söpö pentu onkin vaihtunut honkkeliksi murkuksi. Myöhemmin on mukava katsella miltä se koira näyttikään pentuna.

Myy pentuna

Tosiaan tietyssä vaiheessa saattaa ihmetellä, kuka on käynyt viemässä sen suloisen pennun ja tuonut tilalle  murrosikäisen hirviön. Tässä iässä tyypillisesti kokeillaan rajoja sekä maistellaan erilaisia asioita ja saattaapa jotkut sisustaa asunnon uudelleen - mikä harvemmin on ihmisten mieleen. Toisaalta vuoden ikäinen koira on saavuttanut tietyn virstanpylvään elämässään; matka kohti aikuisuutta on alkanut.

Rodusta riippuen koira aikuistuu jossain kahden-kolmen vuoden tienoilla. Toki osa saattaa olla täysikasvuisia vasta nelivuotiaina. Jos kyseessä on harrastuskoira tämä aika on sen aktiivikautta harrastuksissa. Elo koiran kanssa alkaa tässä vaiheessa olla kohdillaan ja arki sujuu ilman sen suurempia ongelmia. Tämä ikäkausi on mielestäni sitä koiran parasta aikaa. (Tietysti on olemassa koiria, joilla syystä tai toisesta on erilaisia ongelmia, eikä elo kovin seesteistä ole.)

Sitten ajan kuluessa koirassa alkaa näkyä ikääntymisen merkkejä, usein ensimmäiseksi kuono harmaantuu. Veteraanit on hellyyttäviä; paljon elämää nähneitä. Iän myötä aistit heikkenevät ja mahdollisesti fyysinen kuntokin ja saattaapa koirakin dementoitua. Yhteinen aika käy vähiin. Kun koiran elämänlaatu ei enää ole elämisen arvoista, pitäisi ihmisen tehdä ystävälleen viimeinen palvelus ja päästää irti. Vaikka se tuntuu pahalta, niin lopulta aika parantaa haavat ja rakas koiraystävä säilyy muistoissa.

Myy keväällä 2015

Ihanteellisessa tapauksessa koira saa elää pitkän elämän. Kuitenkin elämän kulku on arvaamaton ja kaikille ei suoda pitkää elämää. Niinpä ihmisen pitäisi muistaa nauttia joka hetkestä oman rakkaan karvakaverin kanssa. Elää hetkessä - kuten koiransakin.

Minulla on käynyt uskomattoman hyvä tuuri. Meidän laumamme on nimittäin erittäin toimiva kokoonpano. Laumadynamiikka on tärkeää; jos yksilöiden välillä on turhaa kitkaa, siitä kärsii kaikki, niin koirat kuin ihmiset. Tilanne on erittäin stressaava ja elämänlaatua saastuttava.  Olen siis erittäin iloinen, että meillä koirat elävät sulassa sovussa, vaikkeivät ylimpiä ystäviä välttämättä olekaan.

Jokaisella on oma roolinsa laumassa ja vaikka lähtökohdat ovat samankaltaiset on jokaisella oma suhtautumisensa laumaan. Taru on on hyvin itsekeskeinen koira, se varmasti pärjäisi hyvin ainoana koirana. Tarulle lauma tuntuu olevan vain Tarua varten. Tarun mielestä on mukava painautua kiinni toiseen koiraan, tosin muut eivät sitä arvosta. Enjalla taas on suht' vahva laumavietti ja sille onkin tärkeää pitää lauma kasassa. Toisaalta Enja saa laumasta myös turvaa. Myylläkin tuntuu olevan laumaviettiä, vaikka se onkin itsenäinen. Myylle lauma taitaa merkitä seuraa ja leikkikavereita.

Laumaelämän toinen puoli on kilpailu omistajan huomiosta. Välillä tulee tilanteita, että vain yksi koira pääsee mukaan ja kyllä se mukaan päässyt on selkeästi iloinen laatuajasta, vaikka kyseessä olisi vain eläinlääkärikäynti. Selkeästi tekee välillä hyvää puuhailla yksitellen koirien kanssa, se parantaa suhdetta omistajaan. Nyt kun meilläkin aktiivinen harrastaminen on vähentynyt, pitäisi aina välillä kuitenkin muistaa ottaa laatuaikaa koirien kanssa yksittäin.

On laumaelämässäkin huonot puolensa; kolmekin koiraa on aikamoinen määrä. Lomalle lähtiessä pitää miettiä minne saa koirat hoitoon; vaikka itse pärjääkin lauman kanssa, ei moni muu pärjääkään ja koirat pitää ripotella eri hoitopaikkoihin. Useampi koira syö enemmän kuin yksi koira ja muutenkin kuluja on enemmän ja tosiaan jokaiselle koiralle pitäisi riittää sitä omaa aikaa.

Mikä sitten on hyvä määrä koiria? Tätä kysymystä olen pohtinut ja se mielestäni riippuu ihan omistajasta; mitä koirilta haluaa ja mihin haluaa sitoutua. Mitä useampi koira, sitä enemmän niiden aktivointi vie aikaa ja jos omistaa useamman harrastuskoiran, vie niiden treenit suurimman osan ajasta. Omalla kohdalla olen todennut, että 2-3 koiraa on se määrä, joka sopii minulle. Kaksi koiraa on ihanteellisin määrä, jos koirat ovat nuoria ja niiden kanssa harrastetaan aktiivisesti. Kuten alussa jo mainitsin nykyinen lauma on onneksi hyvin toimiva ja tällä mennään...

Pieni tipsunalku sai nimekseen Myy ja ainakin minut se hurmasi hyvin varhaisessa vaiheessa.  Myy oli reipas pentu ja se tykkäsi purra  mm. pahvia ja jostain syystä erityisesti tulitikut olivat sen mieleen. Nakersi se pienillä hampaillaan paria kirjastonkirjaa ja kaukosäädintäkin. Kuitenkin aika pieniä sen tuhot oli, kun verrokkina oli tuhoeläin Enja.

Myy

Myy on meidän prinsessa ja kuulemma olen hemmotellut sen piloille. Ehkä niin, mutta ei sen kitinää jaksa kuunnella. Myyhän on niin itsepäinen, että kitisee niin kauan, että saa tahtonsa läpi. Ruuan kanssa Myyllä on aina ollut erikoinen suhde. Periaatteessa Myy on nirso, mutta välillä sillä on ruokahalua vaikka muille jakaa. Myy on hyvin sosiaalinen ja rakastaa ihmisiä ja on kiinnostunut vieraista koiristakin. Myy on edelleen hyvin leikkisä ja saakin vanhuksetkin riehumaan. Lenkeillä Myy haluaisi kulkea omaan tahtiinsa ja haistella tarkkaan jokaisen ruohon korren.

Myy on käynyt jonkin verran näyttelyissä ja se harrasti aiemmin agilitya. Niin kauan vauhtia riitti, kun ohjasin hyvin, jos tein virheen Myy jähmettyi ja katsoi minua pahasti. Kävimme me muutamissa epiksissäkin hauskuuttamassa yleisöä... jotenkin Myy aina päätyi kiikkumaan a:n harjalle ja tähyämään ympäristöään. Agirodussakin kävimme pariin kertaan tipsujengillä ja toki sielläkin piti väläytellä showmeininkiä. Sittemmin agility jäi pois ja aloimme harrastamaan rally-tokoa. Myy on innokas temppuilemaan, mutta vaatii tiheää namitusta. Kävimme kokeilemassa kisaamista, mutta ilman nameja ei rata vielä suju.

Myy on aina ollut hyvin kuvauksellinen koira ja sitä on ollut ilo kuvata. Niinpä koneelta löytyykin iso määrä kuvia Myystä. Mikäpä noin sievää mallia kuvatessa.

Myy osaa poseerata

Enja vauhdissa

Enjan hankin harrastuskoiraksi ja sen kanssa onkin koettu monenmoisia hetkiä. Niin suuria pettymyksiä kuin isoja ilojakin. Ennen kaikkea Enja on opettanut minulle paljon koirien kouluttamisesta. Agilityn aloitimme kesällä 2007 ja ura jatkui vuoden 2014 loppuun. Enja on ohjaajapehmeä koira ja paineistuu, kun jännitän. Niinpä kisaaminen on meille alusta asti ollut haastavaa. Alkuaikojen kisoissa Enja teki oikeastaan kaikkea muuta kuin suoritti esteitä. Se katseli yleisöä, taivaalle tai haisteli maata. Nyt myöhemmin tiedän syyn käytökselle; Enja paineistui, kun jännitin ja alkoi tekemään sijaistoimintoja. Oli aika jolloin mietin, ettei Enjasta olisi kisakoiraksi. Treeneissä se kuitenkin toimi ja harrastusta jatkettiin. Kisaaminen kuitenkin minua kiinnosti ja päätinkin, että mennään kisaamaan, sillä kisatilannetta on muuten vaikea harjoitella. Eli vuonna 2011 aloin kisaamaan ilman mitään tulostavoitteita; ainoana tavoitteena, että Enjallakin olisi kivaa kisaradoilla. Aktiivinen kisaaminen auttoi ja tuloksiakin alkoi tulemaan. Valitettavasti vain Enja oli kovin hidas ja ihanneaikoihin emme päässeet. Loppuvuonna 2013 Enjan vauhti oli parantunut, mutta harmillisesti radalla tuli muita virheitä. Parhaat tulokset meille on tullut, kun olen radalla ottanut päämääräksi vain pitää hauskaa ja tällä tavoin saimmekin kaksi luvaa. Olin jo aiemmin päättänyt, että vuosi 2014 on Enjan viimeinen kisavuosi, mutta terveyssyistä johtuen kisasimme viimeiset kisamme 13.9.2014. Tulokset eivät kovin kummoisia olleet (yliaika vitonen + hylky), mutta koiralla oli mukavaa radalla ja se oli tärkeintä.

Enjan kanssa ykköspallilla 6.1.2014. Eipä nolla ollut kaukana tällöinkään...

Enjan kanssa on treenattu myös tokoa ja nykyään sen harrastuksena on rally-toko. Rally-tokoa lähdimme kokeilemaan eläkeläislajina ja tavoitteena oli läpäistä alokasluokka ja saada koulari. Tämä tavoite täyttyi yllättävän helposti, sillä kävimme kolmessa kisassa saaden kolme hyväksyttä ja koulutustunnuksen RTK1. Nyt olisi haasteena avoin luokka. Voi olla, ettei ohjaalla ole riittävästi motivaatiota. Kerran kävimme jo kisaamista avossa kokeilemassa, mutta penkin allehan se meni.

Enja on ollut minulle harrastusten parissa tärkeä kaveri ja toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä vuotta edessä, vaikka harrastukset nyt iän ovat vähentyneetkin.