Tänään oli vuorossa KATin järjestämät kisat Järvenpäässä.
Aamulla vähän mietitytti kuinka Enja menee. Edellisten kisojen jälkeen emme olleet yhtään treenanneet ja tämä oli ensimmäinen ulkokisa. Lisäksi oli luvattu lämmintä.

Matkasimme Enjan kanssa Saunakallioon junalla ja siitä kävelimme kisapaikalla. Ystäväni Liipe perheineen oli jo paikalla, kun saavuimme. Kentällä ei varjoa ollut. Onneksi luokat olivat pieniä; maxeja vain kahdeksan. Liipelle ja Katjalle tuli molemmille hylky ja maxeissa tulikin vain yksi tulos.

Kun oma rataantutustumisvuoro tuli, totesin saman kun Savioja, rata ei vaikea ollut. Pari pahaa paikkaa siinä toki oli.
Totesin, että jos Enja vaan kulkee niin ei rata kovin paha meille olisi.

Kun sitten pääsimme radalle, huomasin,että Enjalla on vauhtia.
Kaksi aitaa meni vauhdilla, pituudesta meni ensin ohi, mutta suoritti sen sitten. Sitten radan pahassa paikassa meillä meni paremmin kuin olisin osannut arvata; Enja meni putken, sitten aidan ja A:n. Sitten oli vuorossa pari aitaa ja kepit. Tässä vaiheessa Enjalle taisi riittää touhu... Aidan se meni, mutta sitten lähti juoksemaan ja tietysti ohi toisesta aidasta. Sain sen kuitenkin vielä haltuun ja pujottelu taisi olla Enjalle viimeinen pisara, sillä se lähti, eikä takaisin tullut. Onneksi se ei kovin kauas lähtenyt, vaan sain sen kiinni kentän laidalta. Taisi kuuma ilma olla liikaa täydessä turkissa olevalle Enjalle.
No nyt opinkin, että kuumalla ilmalla pitää olla erityisen tarkka Enjan kanssa. Se ei oikein tunnu osaavan hakeutua varjoon taikka juoda riittävästi.

Onneksi kotimatkasta selvisimme läkähtymättä ja kotiin tultua kyllä Enjalle vesi maistui ja omistajalle limppari ;)