Kun kerran seuramme järjesti epäviralliset agilitykisat, täytyihän niihin toki osallistua. Tosin Enjan kanssa olimme eilen treeneissä, joten vähän mietin miten sen motivaation laita on. Ilma oli kaunis ja onneksi tuulenvirettäkin oli.

Enja kanssa ilmoittauduimme medimölleihin. Kisaajia luokassamme oli yhteensä kahdeksan. Maxit aloittivat kisan ja sillä aikaa kokeilin Enjan kanssa muutamia esteitä ja tietenkin katselin maxien suorituksia.

Kun meidän rataantutustumisen vuoro tuli, sain huomata, ettei rata ollutkaan niin helppo miltä se kehän laidalta katsoessa näytti. Radalla oli pituutta 130m ja ihanneaika oli 47s.

Kun oma vuoromme tuli, vaikutti Enja olevan omissa maailmoissaan. Radan alku meni sählätessä ja Enja karkasi puomille, kun se sattui sopivasti matkan varrelle. Hiukkasen siinä vielä harhailtiin, mutta vihdoin pääsimme A:lle. Silloin Enjalle tuli selkeästi intoa ja sitten sujuikin taas hyvin. Harmittavasti vielä kaksi viimeistä estettä tuotti ongelmia, mutta kuitenkin maaliin päästiin.

Virheitä siis piisasi (valitettavasti unohdimme hakea arvostelulapun, joten tarkemmin en tiedä) ja yliaikaakin tuli reilu 30s. Ei siis kovin kummoinen tulos, mutta pääasia, että Enjalla oli hauskaa. Nyt sillä ei enää tunnu olevan ongelmia putkilla ja kontaktiesteet tuntuvat olevan myös sen mieleen (saahan niiltä namia...). Katsotaan jos viikon päästä uskaltaudutaan uudelleen kisaamaan...

Tässä vielä pari kuvaa...