Tänään kouluttajamme ei päässyt paikalle, joten meillä oli itsenäiset treenit.
Myykin pääsi mukaan, kun ajattelin ettei varmaan tungosta olisi... ja oikeassa olin.
No en sentään ollut ainoa eli mitä oli paikalla jopa kaksi innokasta treenaajaa.

Siinä sitten rakentelimme rataa ja vihdoin saimmekin esteet oikeille paikoilleen.
Sitten vaan tutustumaan rataan. Eka pätkä olikin ihan helppo ensin kuusi hyppyä ja
sitten putkeen ja puomille ja vielä kolme hyppyä. Kun treenikaverina oli mini, niin päätin
myös Enjan kanssa ottaa miniesteillä, kun nyt yritetään lähinnä intoa saada takaisin.

Tosin näköjään Enjan mielestä radalle on päästävä heti ja odottelu on ihan mälsää.
Edelleen siis pitää treenata lähdössä odottamista. Pätkä oli aika helppo, joten siinä ei sen kummempia ollutkaan. Toinen pätkä oli sitten haastavampi... Ensin kolme hyppyä, keinu, putki, kepit ja kolme hyppyä, putki (sokea kulma), putki ja hyppy. Ensimmäisellä kerralla keinu rämähti aika kovaa, kun Enja hiukan rynni sinne, joten seuraavalla Enja sitten vähän varoi keinua, joten tehtiin sitten uudestaan kunnes alkoi sujua. Kepitkin menee mukavasti, kun nakki kulkee edellä... Vaikein kohta oli putki, jonne ei näkyvyyttä ollut; mun piti viedä Enja ihan putken suulle ja niinpä mulle tuli kiire, kun olisi pitänyt olla jo putken päässä. Seuraavilla kerroilla sain onneksi asiaa korjattua, mutta edelleen oli vaikeaa saada Enjan toiseen putkeen. Kai sitten vaan ohjasin huolimattomasti.

Nyt vaan vakuutuin siitä, että jännitys taitaa se meidän kompastuskivi kisoissa olla. Nyt nimittäin koira kulki ja paikoillen ohjaaja oli ihan selkeästi myöhässä... hidas kun on. Nyt yritetään keskittyä hauskanpitoon ja pitää nyt kisatkin ottaa ihan rennolla fiiliksellä. Toivottavasti saadaan taas homma kulkemaan...

Toki pitää blogissa kertoa myös pikku-Myyn vierailusta Enjan treeneissä. Mä en edelleenkään ymmärrä miten pienestä koirasta voi lähteä mitä kummallisempia ääniä. Into tekemiseen oli kyllä mahtava (tipsuksi), no nakkipalkka varmaan auttoi asiaa melkoisesti. Myyn kanssa menimme hyppysarjaa ja tietty Myyn lempparia puomia. Lopuksi sitten kokeilimme putkea ja sehän sujui, kun vanhalta tekijältä. Kokeilimme myös mutkalla olevaa putkea ja se sujui (U-putki ei vielä onnistunut). Kyllä tuo pieni koira on taitava! Tosin veikkaanpa, että jos palkkaa ei tulisi tarpeeksi usein, niin kiinnostus loppuisi siihen paikkaan... No jos sitä olisi menneestä jotain oppia minullekin päähän tarttunut ja osaisin sitä nyt Myyn kanssa hyödyntää, katsotaan...