Aamulla sängyssä ylös pääsemisessä ei ihme kyllä ollut vaikeuksia, mutta aika kului kuitenkin turhan nopeasti ja lähtö viivästyi. Ei saisi jättää asioita viime tinkaan, mutta... edellispäivän Tallinnan reissu vähän vaikeutti etukäteen valmistautumista. Eli kun nakit oli hankittu ja auto tankattu suuntasimme kohti Riihimäkeä. Paikalle saavuimme juuri sopivasti ja piakkoin olikin jo hyppyradan rataantutustuminen.

Eipä ollut meidän suorituksessa kehumista... Enja oli jälleen kerran ihan muissa maailmoissa ja vauhti oli kateissa. Positiivista oli, että rengas meni hyvin ja putkiin se jopa spurttasi. Muuten oli vaan haahuilua ja muurissa ja pituudessa Enja meni esteiden päältä... ei hyvä. Kepitkin menivät todella hitaasti, kun Enja piti taukoja ja katseli ihan muualle. Lopuksi Enja sanoi sopimuksen irti ja lähti radalta ennen loppuunsuorittamista. Taisi olla meidän huonoin startti koskaan...

Pienen tauon jälkeen oli vuorossa agilityrata ja vaikka meno oli edelleen tahmeaa, meininki oli jo parempi. Tällä kertaa muuri ja pituus sujuivat ja rata saatiin tehtyä loppuun :) Valitettavasti ainakin yksi rima tuli alas (tuloslappusessa oli kaksi viitosta, enkä nyt tiedä mistä toinen tuli).

Eli tuloksena siis 2 x kertaa hylky (3 kieltoa) tuomarina toimi Anne Huittinen.

Kuva agilityradalta

Pitää nyt vähän miettiä miten jatkossa toimitaan, on meillä ennenkin haahuilua ollut, mutta ei näin vakavana. Syitäkin olen tähän miettinyt ja epäilen, että Enja reagoi mun jännitykseen, muuta syytä en nimittäin keksi. Tänään yritinkin agiradalla olla mahdollisimman rentona ja kyllä se mun mielestä vähän vaikuttikin Enjankin fiilikseen. Eli ilmeisesti pitäisi treenata kisanomaisesti, mutta ongelmana on saada mulle jännitys päälle. Hassuinta on, etten mielestäni edes ole paha jännittämään, mutta Enja taitaa olla tosi herkkä tunnistamaan tällaisia asioita... Tästä tulee vaan ikävä kierre, kun mua jännittää miten meillä sitten menee ja Enja haahuilee ja sitten mua jännittää sen tähden enemmän ja kierre on valmis... Pitänee nyt yrittää keskittyä Enjan kanssa siihen, mitä agility mun mielestä pohjimmiltaan on; hauskaa yhteistä tekemistä koiran kanssa. Ehkä me sitten löydetään into uudelleen sen myötä, toivottavasti.