Eilen oli Ojanko Cupin viimeinen osakilpailu, joten treenit vaihtuvat epiksissä työskentelyyn ja kisaamiseen.
Ihan mukavasti porukkaa oli tullut paikalle epävakaasta säästä huolimatta. Medit olivat tällä kertaa viimeisinä vuorossa, joten työskentelin ennen omaa vuoroa. Enja sai sillä aikaa olla itsekseen; hyväksi havaittu keino motivaation nostamiseksi. Medikisaavissa oli 15 starttia, meidän numero oli viisi.

Tuomarina tällä kertaa toimi Viitasen Anne ja rata oli pääpiirteittäin hyvin sujuvalinjainen, lopussa oli yksi vaikea paikka. Meidän suorituksemme alkoi valitettavasti kiellolla, kun Enja meinasi tulla ensimmäisen aidan ohi. Seuraava virhe tapahtui neljännellä esteellä eli kepeillä, kun Enja taas kerran jätti välin pujottelematta. Kun kepeiltä selvittiin, meni hyvin  muurille saakka (este 10); irtopalikat vaan lentelivät. Tämän jälkeen meni hyvin siihen vaikeaan paikkaan asti, joka nyt koitui meille kohtalokkaaksi, sillä Enja hyppäsi aidan väärin päin. Hiukan harmitti hylky tuli kolmanneksi viimeisellä esteellä. No vaikka hylkyä ei olisi tullut, olisi virheet ja yliaika pitäneet siitä huolen, ettei meillä olisi ollut toivoakaan sijoituksesta...

Positiivistä tällä kertaa oli Enjan into  sekä varmat kontaktit, eikä kieltojakaan tullut kuin yksi.
Huono homma oli muurin palikoiden lentäminen, sähläys radan loppumetreillä ja ne kepit...
Eli nyt viimeistään pitää ruveta kunnolla panostamaan keppeihin, ei ole järkeä mennä kisaamaan ennen kuin ne on kunnossa. Kesän aikana on siis tarkoitus saada kepit kuntoon ja mahdollisesti joihinkin epiksiin treenaamaan kisaamista ja sitten syksyllä virallisiin.