Tällä kertaa oli vuorossa oman seuran kisat ja jälleen oli luvassa kaksi starttia.
Aamulla oli ensin Anne Viitasen tuomaroima agirata. Valmistautuminen jäi puolivillaiseksi, sillä olimme hiukan myöhässä ja rataantutustuminen olikin jo alkamassa. Tutustuin rataan vain kiireesti, jotta kerkeäisin saada Enjan viriteltyä ja molemille kisavireen päälle, sillä lähdimme ensimmäisenä.

Kisa lähti mukavasti käyntiin ja alku oli sujuvaa, mutta sitten hutiloitu tutustuminen kostautui, kun ohjasin Enjan väärään päähän putkea. Tosin sen kyllä siinä heti huomasin, mutta siinä vaiheessa Enja oli jo menossa väärään päähän. No mitäpä siinä sitten muuta kuin jatkamaan kaikesta huolimatta. Fiilis siinä kyllä lopahti ja se näkyi suorituksessakin; Enja ohitti yhden aidan, enkä sitten viitsinyt sitä korjata. Kepitkin meni jälleen flegmaattisesti, kun tsemppaus unohtui. Keppien jälkeen loppupätkä meni taas mukavasti. Eniten harmittaa, kun tehtiin puhdasta rataa ja sitten tuli se hylky, jonka jälkeen sitten en saanut pidettyä fiilistä yllä. Positiivista oli hieno aloitus ja Enja tosiaan teki hyvin; tosin kepeillä sain siltä haukut ja varmasti ansaitusti.

Toista starttia odotellessa tuli treenailtua keppejä ja kyllä Enja tekikin hienosti; sitä voi jo sanoa pujotteluksi.
Harmi vaan, että vielä se ei kisoissa onnistu. Onneksi edes treenatessa menee, eli ehkä meillä on toivoa.
Enja malttoi nätisti odotella toista starttia, tosin kyllä sen mielestä olisi voinut radalle mennä jo aiemminkin.

Hyppyradan tuomaroi Kari Jalonen. Nyt olin mielestäni painanut radan hyvin mieleen, mutta kuinkas kävikään. Rataantutustumista poistuessa iskikin yllättäen jännitys ja enpä sitä sitten saanut pois ennen radalle lähtöä. Niinpä sitten oli hetkellinen blackout toisen esteen jälkeen ja meinasin lähteä väärään suuntaan. Onneksi sentään muistin seuraavan esteen, mutta sähläyksen takia Enja meni siitä ohi ja kun sitten sen hyppäsi pudotti riman. Kepeillä oli taas älytöntä sähläystä, josta tuli sekä kielto että vitonen. Siinä taisi kuitenkin  jännitys karista ja loppurata oli jo sujuvaa. Harmi vaan, että sille pätkälle tuli vielä kielto putkelle ja sitä myöten hylky. Positiivista jälleen oli koiran suoritus mokailevasta ja jännittävästä ohjaajasta huolimatta. Onneksi Enja ei nyt enää niin paljoa jännittämiseen reagoinut, vaikka ajassa se heti näkyikin.

Kyllä nyt harmittaa, ihan tyhmien juttujen takia taas hylkyjä. Radat olivat sellaisia, että tulokset olisivat olleet meille mahdollisia, vaikka kepeiltä olisikin varmaan vitosia tullut. Syyhän oli ihan selkeästi ohjaajassa; kaikkein eniten harmittaa se jännitys. Noh, nyt pitänee ohjaajan alkaa petrata ja keppitreenitkin jatkuvat edelleen. Nyt tulee kisataukoa, vielä en tiedä kuinka paljon. Helmikuun kisat kyllä kiinnostaisi, mutta Enjalla voipi juoksut alkaa silloin. Katsellaan siis tilanteen kehittymistä, mutta eiköhän sitten viimeistään maalis-huhtikuussa taas palata kisaradoille uudella innolla.