Lauantaina suuntasimme ATD:n kisoihin kohti Hyvinkäätä; luvassa kaksi starttia.

Ensimmäinen rata oli hyppyrata, jonka tuomaroi Johanna Wüthrich.
Rataantutustumisessa rata vaikutti mukavalta ja fiilis rataantutustumisen jälkeen oli hyvä.
Alku lähtikin sujumaan yllättävän hyvin, vaikka olin kankeana jännityksestä. Se kostautui esteellä numero kuusi (aita), jolta tuli kielto. Siinä päätin tsempata kunnolla ja rata sujuikin hyvin kepeille (13.) asti; kepeille lähestyminen epäonnistui ja siitä toinen kielto. Korjauksen jälkeen Enja pujotteli ihan kivasti, toki sitä joutuu edelleen tsemppaamaan paljon. Muurilta (16) tuli palikka alas ja siitä vitonen. Sen jälkeen oli enää kaksi aitaa. Eli pääsemme maaliin ja saimme TULOKSEN! Yliaikaa tuli 7,64, joten tulos oli 22,64 ja 9. sija. Olin todella tyytyväinen ja vaikka alussa jännitinkin, Enja ei onneksi paineistunut siitä paljoa. Toki se selkeästi vauhtiamme hidasti ja aiheutti yhden kiellon, mutta sitten sain onneksi kasattua itseni ja vietyä suorituksen loppuun.

Toinen rata oli agiltyrata, jonka tuomaroi Anne Viitanen. Rataantutustuminen sujui ihan mukavasti ja kun pääsimme radalle en tainnut jännittääkään, ja alku sujuikin tosi hienosti. Esteellä 7 (aita) ohjasin hutiloiden ja siitä seurasi kielto. Ilmeisesti tästä meni pasmat vähän sekaisin, kun seuraavana olleen puomin sijaan, Enja lähtikin suorittamaan a:ta eli hylky tuli. No jatkoimme rataa ja tuloksena sujuvaa pätkää ja olen tyytyväinen ohjaukseeni, kunnes koitti neljänneksi viimeinen este kepit. Rataantutustumisessa oli suunnittellut ohjaavani kepit meidän helpolta puolelta, mutta kun oli jo hylky tullut, muutin suunnitelmaa. Eipä onnistunut sisäänmeno taaskaan, itse pujottelu taas ihan kivaa menoa. Loppusuorana oli kolme aitaa ja upeasti Enja ne meni jopa irroten hiukan. Tuloslappusessa oli merkattu myös hylsyn aika, ja se oli n. 15 sekuntia yliaikaa. Hitaita olemme se on pakko todeta, eikä sähläys ennen keppejä sitä ainakaan auta... lisäksi kepit ovat vielä epävarmat, joten niissä kuluu kallisarvoista aikaa.

Fiilis kisoista oli kuitenkin positiivinen. Radalla oli pätkiä, joissa tuntui, että ohjaus sujuu ja koira kulkee. Mikäs sen parempaa. Videoltakin katsottuna ihan mukavan näköistä menoa. Meidän kompastuskivi on selkeästi kepit. Itse pujottelu alkaa jo sujua kivasti; Enja on vihdoin tajunnut, mitä kepeillä tehdään, mutta sisäänmenot ovat kamalia. Nyt pitää tosissaan alkaa harjoitella erilaisia keppikulmia, niin että sisäänmeno alkaisi sujua. Lisäksi minun pitäisi saada jännittäminen kuriin, sillä se aiheuttaa kieltoja ja hidastelua radalla. Jatkossa pitää itse tsempata ja muistaa ohjata tarkasti ja jättää höseltäminen pois, ties mihin siinä tapauksessa yltäisimme...