Viikkoa ennen juhannusta oli lappalaiskoirien erikoisnäyttely Kotka kv:n yhteydessä. Kehien oli määrä alkaa vasta iltapäivällä, joten aikaa valmistautumiseen piti olla riitävästi. Tosin meinasi silti tulla kiire, kun emännän piti aamusella lähteä päivystykseen kipeää hammasta näyttämään. Pari tuntia odotteluun meni ja reikä paikattiin, joten sitten vaan valmistautumaan näyttelyä varten.

Pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme ajamaan kohti Kotkaa. Sääennuste ei ollut kovin lupaava, joten katselin matkalla ilmaa; ihan hyvältä näytti, kunnes lähestyimme Kotkaa. Taivas oli synkkä ja vettä satoi. Parkkipaikalla meidät ohjattiin ensin keskelle lammikkoa, mutta onneksi toinenkin paikka oli vapaana. Autosta ulos astuessa oli ensimmäinen ajatus, että miksen laittanut lenkkareita. Canvastossut jalassa yritin hypellä kuivia kohtia hyväksikäyttäen näyttelyalueelle. No toivotontahan oli yrittää säilyä kuivin jaloin... Telttamerestä yritimme etsiä Lappalaiskoirien teltaa, ja menimme ensin ohikin. No teltta löytyi ja majoituimme kehien lähelle nurmikolle, josta olikin hyvät näkymät alas hiekkakentälle (=mutavellikentälle). Enja pääsi kevythäkkiin turvaan sateelta ja minä laitoin kenkiini kakkapussit, jotta kenkien kastuminen ei niin paljoa haittaisi. KV:n kehät olivat vielä tunnin myöhässä, joten kyllä siinä sateessa seistessä meinasi epätoivo iskeä.

1308908722_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Meidän leiri - jostain syystä näyttelyteltan ostaminen alkoi kiinnostamaan...

Erkkari pääsi alkamaan noin tunnin myöhässä ja toinen kehä siirtyi muutaman kehän päähän, joten pentuja ja porokoiria en tällä kertaa kehässä nähnyt. Jossain vaiheessa urosten arvostelua sade lakkasi. Sitten Enja pääsi ulos kevythäkistä kuivattelemaan. Yllättävän hyvin sen turkki kerkesikin kuivua, vaikka pelkästään harja oli apuvälineenä, no ehkä se aurinkokin vähän autooi, kun se välillä pilkisteli pilvien takaa.

Kehään pääsin onneksi ilman sadetakkia. Enja esiintyi luokassaan toisena. Se taas kerran komensi minua, kun mielestään anasaitsi namia. Muuten Enja kyllä esiintyy nätisti, mutta jotain sille haukkumiselle pitäisi tehdä. Nimittäin hermostun, kun Enja haukkuu yksilöarvostelussa ja tuntuu, että sitten se haukkuu entistä enemmän. Tuomarit kuitenkin sanelevat sen verran pitkään, että viisi minuuttia kyllä pitäisi malttaa odottaa hiljaa... ilmeisesti pitää kotona yrittää harjoitella. Tuloksena tällä kertaa EH, joten olen kyllä hyvin tyytyväinen, vaikka olosuhteet olivat mitä olivat...

1308908738_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Enjan kanssa kehässä

Enjan arvostelu (tuomari Esa Ruotsalainen):
Keskikokoinen, hieman raskasrunkoinen narttu, päässä otsapenger saisi olla voimakkaampi, turhan teräväkärkiset korvat, hyvä raajaluusto, polvi- ja kinnerkulmat saisivat olla selvemmät, hyvä karva, hyvä sivuliike, takana kinnerahtautta, miellyttävä käytös. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.