Tällä kertaa Enja pääsi mukaan Myyn treeneihin, sillä juhannuksen takia ei Enjalla ollut omia ohjattuja treenejä.
Myy on kyllä kovin omituinen otus... Ekalla kerralla sillä piisasi vauhtia ja ohjastaja ei oikein pysynyt perässä. No toisella kerralla vauhti oli hiljaisempaa ja nyt ohjaajakin pysyi perässä. Ilmeisesti Myy on stä mieltä, että radalle kun päästään niin tehdään täysillä ja sitten väsähtää jo ekan pätkän jälkeen. Motivaatiota Myyllä kyllä on, mutta sen kanssa pitäisi malttaa treenata vain sen verran kun se jaksaa.

Varsinaisten treenien jälkeen tein vielä molempien koirien kanssa jotain pätkiä, ja saimme videomateriaaliakin. Videoilta kyllä näkee hyvin, että Myyllä on treenit takana, kun hiukan väsyneen oloista meininkiä ja kentän laita kiinnostaa enemmän kuin esteet... Myyn kanssa pitäisi löytää se kultainen keskitie eli oikeastaan ohjaajalle enemmän malttia ja treenit pitäisi lopettaa heti, kun Myyn suurin into lopahtaa (tietysti mieluiten jo ennen innon lopahtamista). No Myyn kanssa pitää edetä sen ehdoilla ja mikäs kiire meillä on, jos jossain vaiheessa alkaa tuntua, että kisaaminen voisi onnistua, niin sitten mennään kisoihin, mutta tärkeintä meille on hauskanpito. Jo se, että pieni tipsu juoksee innoissaan radalla ja kiipeää a:lle tunteakseen ihanan tuulen, on meille ihan riittävä syy agilityn harrastamiseen :)