Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä; kukaan meidän koirista ei välitä paukkeesta, joten mitään erikoisjärjestelyjä ei tarvittu. Alkuvuosi on muutenkin lähtenyt käyntiin varsin rennoissa merkeissä, mitään lenkkeilyä kummempaa emme ole tehneet. Toisaalta hiukan harmittaa, että Enjan kanssa olisimme voineet käydä ottamassa agistartteja, kun sillä tuntuu intoa ja vauhtia olevan. En kuitenkaan viitsinyt ilmoittautua kisoihin, kun odottelen Enjalle juoksuja.
Tänään sitten jatkui Enjan ohjatut treenit. Itselläni oli vaihteeksi treeneihin lähtiessä olo (kuten yleensä pidemmän tauon jälkeen), etten tiennyt mitä tuleman pitää. Rata oli melkoista kieputusta, mutta yllättävän hyvin sen muistin. Ekan kerran kun menimme koko pätkän, oli kyllä hyvä fiilis. No olin sitten jättänyt yhden aidan välistä. Tehtiin sitten pienemmissä pätkissä ja minun pitäisi muistaa, että voisin itse liikkua reippaammin radalla. Etukäteen pähkäilemäni kohta meni hyvin, kun siinä tajusin liikkua rivakasti, mutta yksi takaakierto oli ongelmallinen, kun en edennyt tarpeeksi ajoissa sitä kohden. Siinä kohdassa ainakin sain haukut... Enjahan suorittaa rataa hiljaisesti, paitsi kun sählään. Sitten se komentaa ja sähläyksestä sietääkin haukut saada. No treenien jälkeen oli motivaatio ohjaajallakin parempi kuin treeneihin mennessä, kaipa sitä pitää itsekin uskoa, että kyllä me jotain osaamme.
Omaa vuoroamme odotellessamme, kokeilin kepit muutamaan kertaan ja Enja teki ne vauhdikkaasti. Sitten Enja sai harjoitella hiljaa olemista ja treenasimme perusasentoa. Taannoisessa kokeessa nimittäin selvisi, että en ole tarpeeksi vahvistunut pelkkää perusasentoa, vaan aina on ruvettu suoraan hommiin. Nytkin Enja tarjosi maahanmenoa ja haukkui, kun ei oikein tainnut ymmärtää mitä siltä vaaditaan. No onneksi se istui tovin hiljaakin, niin sain sen palkattua. Pitääpä jatkaa harjoituksia.
Perjantaina kamerakin pääsi ulkoilemaan, joten tässä jokaisesta potretti. Loput kuvat löytyy täältä.
Enja
Myy
Taru
Kommentit