Agilityn ulkokausi avattiin tänä vuonna epävirallisilla kisoilla. Ilma oli kaunis ja lämmin, eikä olisi voinut uskoa, ettei siitä ollut montaa viikkoa, kun kentät olivat vielä lumen peitossa. Tällä kertaa mukaan pääsi Myy, jolla oli talvi treenitaukoa. Ilmoitin Myyn mölliradalle sekä putkiralliin, molempiin otin yhden startin.

Ensin oli vuorossa möllirata ja tutustuessani rataan, totesin sen olevan meille sopiva selkeä ja suoralinjainen. Myyhän ottaa herkästi nokkiinsa ohjausvirheistä ja jää seisomaan keskelle kenttää. Ennen radalle menoa, kävimme kokeilemassa muutamia esteitä ja pikkuneidillä oli intoa. Itse rata meni ihan mukavasti, tosin Myyn mielestä radan alussa ollut a-este on maisemien katselua varten ja tovin se siellä a:n harjalla keikkuikin. A:n jälkeen oli pituuseste, joka jäi meiltä suorittamatta, sillä Myy kerkesi ohittaa esteen ja meinasi suorittaa sen väärin päin. No jatkoimme matkaa ja loppurata sujui hyvin ja Myyllä oli mukavasti vauhtia. Tosin toiseksi viimeisenä esteenä ollut puomi vähän hidasti matkaa, kun Myy hetkeksi jäi tarkkailemaan maisemia ennen laskuosuutta. Kun kyseessä oli Myy suoritus oli todella hyvä, varsinkin näin pitkän tauon jälkeen (tai sen takia). Vaikka aikaa kului, emme tällä kertaa ylittänyt enimmäisaikaa. Myy kulki pääasiassa hyvin ja tuli omin tassuin maaliin, siinä on meille jo monta onnistumista.

Ympäristön tarkkailu on tipsulle luonteenomaista

Putkirallissa rata oli mielestäni aika haastava ja rataantutustumisessa sain kyllä tehdä töitä, että oppisin radan. Minua hiukan jännitti, miten Myy suhtautuu rataan, jossa on pelkkiä putkia. Putket eivät ole aiemmin olleet sen lempiesteitä ja aika paljon on tarvittu namistusta, jotta putket sujuisivat. Nykyään Myy taitaa jo tykätäkin putkista, tosin märkä putki on edelleen yäk.

Kun sitten pääsimme radalle, Myy suoritti ensimmäisen putken. Sitten se taisi haistaa herkun maassa, sillä se jäi haistelemaan. Siinä se tovin haisteli, eikä reagoinut yrityksiini saada sitä jatkamaan rataa. Herkkuhan maasta löytyi (Myyllä on yllättävän tarkka hajuaisti), mutta mukaani Myy ei lähtenyt, ennen kuin hiukan namipussia rapisuttamalla. Sitten ei ollut enää mitään ongelmaa, Myy kulki nätisti ja suoritti kaikki putket ja ohjaajakin muisti radan. Eli tyytyväinen sai tähänkin rataan olla. 

Tipsun kanssa harrastaessa saa kyllä varautua kaikkeen. Myy on oikeasti varsin pätevä agilitykoira, mutta samalla se on varsin omapäinen otus. Välillä tuntuu, että Myy pitää agilitya showlajina, eikä vauhtilajina. Myy ainakin ottaa yleisönsä ja yleisöllä on takuulla hauskaa, mitä tahansa pieni tipsu radalla tekeekin.