Agirodusta on tullut meille jo jonkin näköinen perinne. Tänä vuonna paikkana oli Ylöjärven ravirata ja mukaan pääsi Myy. Tipsuista saatiin tänä vuonna joukkueet sekä kisaaviin että alo-luokkaan. Me kisasimme alo-joukkueessa, sillä Myyhän ei ole virallisissa kisannut.

Perjantaina Ylöjärvellä oli rankkasade ja kuuleman mukaan siellä kisattiin mutavellissä, mutta sunnuntaina moisesta ei ollut tietoakaan. Päinvastoin sää oli aurinkoinen, joka ei kovin hyvä asia ollut, sillä raviradalla ei ollut lainkaan varjoa.

Alokasluokkien vuoro oli iltapäivällä ja se varmasti vaikutti jo aamupäivästä paikallaolleisiin. Me saavuimme paikalle vasta puolen päivän jälkeen toteamaan, että kisaavien rata oli jäljessä aikataulusta. Pukukulkueen jälkeen kisaavat jatkoivat, mutta onneksi joukkueita ei ollut enää montaa. 

Reetta Mäkelä toimi mini alo-luokan tuomarina ja oli suunnitellut meille tällaisen radan.
Myyllä oli hiukan käynnistysvaikeuksia, sillä lähdössä ollut ruohotupsu vaikutti kiinnostavammalta kuin agility. Vihdoin neiti suvaitsi lähteä radalle, mutta stoppi tuli esteellä neljä. Myyllähän on tapana tarkastella maisemia A:n harjalta, mutta A:n puuttuessa pituuseste kelpasi. Siinä Myy seisoskeli tovin ja katseli ympäristöään ja minua. Pitkällisten maanittelujen jälkeen neiti suvaitsi poistua pituudelta ja matka jatkui. Kerran Myy ohimennen haisteli maata, mutta muuten loppurata oli sujuvaa menoa. Aikaa kului 92,10 s ja pituudelta tuli vitonen. Eipä meidän joukkueelle tällä kertaa kovin kummoista tulosta tullut, mutta se on Agirodussa loppujen lopuksi sivuseikka. Parasta antia on tavata muita saman rodun harrastajia, varsinkin kun agilitytipsuja on vähän Suomessa, joten niitä harvemmin pääsee näkemään. 

Valitettavasti minulla ei ole kuvia, sillä kamera unohtui kotiin. Tässä kuitenkin kuva sankarista päivää ennen Agirotua.