Koirat... niillä on monia merkityksiä ihmisille. On olemassa ihmisiä, joille elämä koirien kanssa on elämäntapa. Itse olen tällainen ihminen. Jo lapsuudessa tuli esiin rakkaus koiriin ja meidän perheellä olikin koira Mörri. Se ei tainnut riittää, jo pienenä tiesin kulmakunnan koirat ja opettelin koirarotuja, toki koiraleikit kuuluivat asiaan myös.

Lopullinen sinetti koiraihmiseksi kasvamiseen tapahtui reilu parikymmentä vuotta sitten. Helmikuussa 1994 sattuman kautta minusta tuli pienen tiibetinspanieliuroksen omistaja. Tuskin silloin osasin aavistaakaan mihin kaikkeen tämä johtaisi. Kevään tullessa aloimme käymään mätsäreissä ja myöhemmin tulivat mukaan niin toko, agility ja viralliset näyttelytkin. Itsepäinen tiibetinspanieli ei ole ihanteellisin harrastuskoira ja kyllä useamman kerran olin valmis lyömään hanskat tiskiin. Kaikesta huolimatta olin päässyt tutustumaan koiraharrastuksiin ja luomaan perustan kaikelle tiedolle ja taidolle mitä minulla nyt on. 

Pitkän ajan kuluessa on kaikenlaista kerinnyt tapahtua: unohtumattomia näyttelyreissuja ystävien kanssa ulkomaita myöten, erilaisia kursseja, lukuisa määrä agilitykisoja rakkaan kisakaverin kanssa, lukuisia työtunteja seuran eteen koulutusohjaajana ja talkoillen, myös tokon ja rally-tokon saralla on tullut kisattua. Tämän harrastuksen myötä olen tutustunut suureen määrään ihmisiä ja toki useisiin mielenkiintoisiin koirapersooniin. Ei osaisi kuvitellakaan millainen ihminen olisin, jollen olisi koiraharrastaja.

 

Riku2f.jpg
Riku - elämäni koira, joka opetti minulle paljon.