Varma kevään merkki on yleensä se, että monet hankkivat itselleen koiranpennun. Omassa tuttavapiirissäni on nyt useampia pentuja, joten minäkään en ole välttynyt söpöiltä kuvilta ja olen toki päässyt myös pentuja tapaamaankin. Eilen havahduin siihen, että tässä taloudessa pentuja on tallustellut viimeksi noin 7,5 vuotta sitten.

Pentuja pentunäyttelyssä 11.1.2015

Minultakin välillä kysellään milloin hankin seuraavan koiran (vakiokysymys, kun lauma alkaa ikääntyä) ja edelleen vastaus on, ettei pennun hankinta ole vielä ajankohtaista. Kuitenkin mielessäni on ajatuksia miten seuraavan koirani kanssa toimisin. Huomaan miettiväni, että seuraavan koirani aion kouluttaa hyödyntämällä enemmän naksutinkoulutusta kuin näiden nykyisten kanssa.  Myös olisi kätevää, jos koiraa voisi palkita myös käyttämällä lelua. Toisaalta minua hiukan kauhistuttaa, miten osaan pitkän ajan jälkeen toimia pennun kanssa. Aikahan kultaa muistot ja ne pissalammikot ja tehdyt tuhotyöt unohtuvat. Elämä pennun kanssa on kiehtovaa, kun pienelle maailma on ihmeellinen paikka ja pentu oppii uusia asioita jatkuvasti. Kuitenkin käytöstapojen opettaminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa. Kuinka helppoja ja fiksuja seuralaisia aikuiset koirat ovatkaan.

Minua myös hiukan mietityttää, miten osaan opettaa kaikki asiat pennulle. Toki esimerkiksi Enjallekin olen opettanut monia asioita, mutta siitä on niin kauan, etten muista miten olen toiminut. Eikä käyttämäni tapa edes välttämättä sopisikaan pennulle käytettäväksi. Kuitenkin jokainen koira on yksilö ja jokainen yksilö opettaa omistajalleen uutta.

No ehkä on turha etukäteen murehtia; tähänkin mennessä on aiempien koirien kanssa selvitty. Eiköhän sitten kun pennun aika on, taas mieleen palaa kaikki pentuaikaan liittyvä. Siihen asti tyydyn ihailemaan pentukuvia ja palluttelemaan tuttujen pentuja.