Enjan juoksujen takia Myy pääsi tällä kertaa treeneihin. Intoa pienessä koirassa tuntuu riittävän ja sehän on aina vaan positiivista. Itselleni on vaan haasteellista miettiä miten Myyn kanssa kannattaisi toimia, kun olen tottunut Enjaan. Ensimmäinen ero on jo lähdössä; Enja istuu siinä mihin sen jättää kunnes saa luvan tulla, Myy taas saattaa istua hetken, mutta sillä on kiire radalle. Harjoituksen puutettahan se on, mutta toisaalta tykkään, että Myy on innoissaan pyrkimässä radalle, se kyllä sitten vaatii ohjaajalta enemmän.
Pussi oli aluksi Myyn mielestä vähän turhan jännä, mutta toistojen myötä pussista tulikin tosi kiva, kun siitä sai herkkua. Toki vahvistusta se kaipaa edelleen. Paljonhan meillä on vielä tehtävää ylipäätään. Ilmeisesti tauko on ollut Myylle hyväksi ja ei se ainakaan ole unohtanut, mitä agiradalla tehdään...
Myy pääsee ainakin kerran vielä tuuraamaan Enjaa ja sitten odotellaan lumien sulamista ja ulkotreenien alkamista. Kevään aikana olisi tarkoitus mennä epiksiin kokeilemaan miten kisaaminen sujuu. Viralliset kisat joutuvat odottamaan, kunnes saamme kepit kuntoon. Toivottavasti siinä ei menisi kovin kauaa... mutta katsotaan.
Pähkinänkuoressa siis mulle jäi hyvä fiilis treeneistä ja jopa tunne siitä, että tuo pikkukoira osaa jotain... ja ehkä siitä vielä joskus jotain tulee... mutta sen aika näyttää :)
Kommentit