Emännän kiireet ovat taas kerran olleet esteenä blogin päivittämiselle, mutta tässä kuulumisia syksyltä.

Agilityn parissa meni elokuussa useampi viikonloppu ja samalla selvisi, että kisaura alkaa tulla päätökseen. Viimeiset kisaradat juostiin 13.9. Kirkkonummella. Treeneissä toki jonkun kerran vielä kävimme. Ehkä Enja vielä nähdään jossain rallattelemassa, mutta aktiivinen harrastus on nyt taakse jäänyttä aikaa. Emäntä on edelleen haikealla mielellä; paljon tehtiin töitä ja Enja opetti paljon niin agilitysta kuin ylipäätään pehmeän koiran kanssa harrastamisesta. Kakkosluokkalaisia meistä ei koskaan tullut (2 luvaa ja aikas monta yliaikanollaa kuitenkin), mutta silti parempaa kisakaveria ei voisi olla <3

Enja

Rally-tokon saralla Enjan kanssa kävimme kisaamassa kerran virallisissa ja kerran epiksissä ja molemmista hyväksytyt tulokset. Valitettavasti taas kisatilanne paineistaa Enjaa, mutta agilityssakin siihen auttoi vain kisaaminen. Toki pitäisi myös treenata ahkerammin. Myyllä on ollut treenipaikka ryhmässä ulkokaudella ja nyt hallikaudella. Toki omatoimisesti pitäisi treenata enemmän molempien koirien kanssa.

Myy

Tosiaan syynä agikauden aikaiseen päätökseen oli Enjan leikkausoperaatio lokakuussa. Enjalta löytyi nisäkasvain ja omituinen patti kyljestä. Patit poistettiin ja samalla Enja sterkattiin, jottei nisäkasvaimet uusiutuisi. Enja oli aika rassukka tötterönsä kanssa, mutta onneksi haavat parantuivat hyvin ja kyljessä ollut kaljuläikkäkin on nyt saanut hyvän karvapeitteen 10 viikossa. Toivottavasti uusia patteja ei ilmestyisi ja Enja saisi elää tervettä elämää vielä pitkään.

Taru on on tässä syksyn aikana päässyt verestämään esiintymistaitojaan, ja on ollut mukava huomata, että se tykkää tuohusta ja vapaa seisominenkin alkaa sujua. Taru ainakin osoittaa vääräksi toteaman, ettei vanha koira oppisi uusia temppuja...

Taru