Toukokuun viimeisissä treeneissä oli vierailevana kouluttajana Teemu Linna. Rata-aikaa ei paljoa jäänyt koirakka kohti, mutta teoriassa käsitellyt asiat kyllä laittoivat ajattelemaan asioita. Enjan kanssa teimme radan alkua ketjuttamalla. Tosi nopeasti Enja hiffasi mistä on kyse. Viimeisellä kerralla tehtiin kepeistä lähtien ja olen tosi ylpeä, että Enja teki hienosti ja malttoi keskittyä asiaan, vaikka tiesi palkan odottavan sitä putken suulla. Mä olen ollut skeptinen namialustan käytön suhteen, kun Enja ei tunnu muuta ajattelevan kuin sitä palkkaa ja fuskaa helposti jos saa vain tilaisuuden. Näköjään sen saa toimimaan, mutta ilman apuohjaajaa ei varmaan kannata kokeilla Tämä tapa saattaisi jopa lisätä nopeutta radalla, ainakin vauhtia piisasi, kun tällä tavalla treenattiin. Niin ja muutenkin mun pitää palkkaamista miettiä. Olen ehkä turhan lepsu antamaan namia... Enja kuitenkin osaa jo monia juttuja, joten sen pitäisi joutua vähän tekemään töitäkin namin eteen. Näyttelyissähän heppoinen palkitseminen näkyy myös; kun olen kehässä tovin Enjaa seisottanut, se alkaa vaatia palkkaa haukkumalla. Tästä tavasta pitäisi ehdottomasti päästä eroon. Pitäisi varmaan kehäkäytöstäkin ruveta treenailemaan. Takaisin asiaan... eli tykkäsin kovasti Linnan koulutuksesta, sain paljon ajateltavaa ja hyvillä mielin lähdin kotia kohti.