Ensimmäinen koirani oli tiibetinspanieli ja se hurmasi minut täysin. Rikun kuoltua en voinut ajatellakaan toisen tipsun hankkimista, mutta kun aikaa kului, tuntui jotain uupuvan. Reilun parin vuoden päästä Rikun kuolemasta aloin haaveilemaan taas pienestä tiibetinspanielista. Järvenpään näyttelyssä päädyin tipsukehälle ja Annen kanssa tuli puheeksi, että olen hankkimassa tipsun lähiaikoina.  Anne kertoi, että hän etsii narttupennulle sijoituskotia ja kysyi olisinko kiinnostunut. Kotona sitten tutkin yhdistelmää ja seuravaana päivänä näyttelyssä sanoin Annelle, että voisimme tulla katsomaan pentuja. Annella käydessä päätös tuli tehtyä ja niinpä sovimme, että meille tulee tyttö sijoitukseen.

Pieni tipsunalku sai nimekseen Myy ja ainakin minut se hurmasi hyvin varhaisessa vaiheessa.  Myy oli reipas pentu ja se tykkäsi purra  mm. pahvia ja jostain syystä erityisesti tulitikut olivat sen mieleen. Nakersi se pienillä hampaillaan paria kirjastonkirjaa ja kaukosäädintäkin. Kuitenkin aika pieniä sen tuhot oli, kun verrokkina oli tuhoeläin Enja.

Myy

Myy on meidän prinsessa ja kuulemma olen hemmotellut sen piloille. Ehkä niin, mutta ei sen kitinää jaksa kuunnella. Myyhän on niin itsepäinen, että kitisee niin kauan, että saa tahtonsa läpi. Ruuan kanssa Myyllä on aina ollut erikoinen suhde. Periaatteessa Myy on nirso, mutta välillä sillä on ruokahalua vaikka muille jakaa. Myy on hyvin sosiaalinen ja rakastaa ihmisiä ja on kiinnostunut vieraista koiristakin. Myy on edelleen hyvin leikkisä ja saakin vanhuksetkin riehumaan. Lenkeillä Myy haluaisi kulkea omaan tahtiinsa ja haistella tarkkaan jokaisen ruohon korren.

Myy on käynyt jonkin verran näyttelyissä ja se harrasti aiemmin agilitya. Niin kauan vauhtia riitti, kun ohjasin hyvin, jos tein virheen Myy jähmettyi ja katsoi minua pahasti. Kävimme me muutamissa epiksissäkin hauskuuttamassa yleisöä... jotenkin Myy aina päätyi kiikkumaan a:n harjalle ja tähyämään ympäristöään. Agirodussakin kävimme pariin kertaan tipsujengillä ja toki sielläkin piti väläytellä showmeininkiä. Sittemmin agility jäi pois ja aloimme harrastamaan rally-tokoa. Myy on innokas temppuilemaan, mutta vaatii tiheää namitusta. Kävimme kokeilemassa kisaamista, mutta ilman nameja ei rata vielä suju.

Myy on aina ollut hyvin kuvauksellinen koira ja sitä on ollut ilo kuvata. Niinpä koneelta löytyykin iso määrä kuvia Myystä. Mikäpä noin sievää mallia kuvatessa.

Myy osaa poseerata