Taru täyttää 5 vuotta, onnea toivottaa kotiväki

Olosuhteisiin nähden mukavat treenit; töistä suoraan kentälle.
Ilmakin oli mukavan lämmin, mutta Enjasta varmaan oli turhan lämmin.

Meillä on treenattavana yksi radanpätkä ja pääsin opettelemaan uutta ohjaustapaa.
Aluksi ei meinannut luonnistua sitten millään... sitten kun itse mietin miten liike menee niin alkoi sujua.
Enja oli taas taitava ja oli varmaan ihmeissään, kun annoin sekavia viestejä...
No lisää treeniä vaan... ohjaajalle. Toki olisi muutama Enjalle opetettava juttu, jota pitäisi nyt työstää.
Pitää nyt yrittää tsempata, onneksi Enja on nopea oppimaan.

Reilun viikon päästä olisi sitten agirotu... toivottavasti olisi vähän viileämpää.

Tänään pääsi vaihteeksi Myy mukaan Ojankoon. Pienellä kaverilla kyllä riittää intoa ja putket taitavat olla nykyisin Myyn lemppareita, ainakin niitä oli Myyn mielestä kiva mennä. Mentiin taas tuttuja esteitä eli aitoja, puomia ja putkia. Lisäksi kokeiltiin uusiakin esteitä; pituus ja keinu sujuivat kivasti. Keppejäkin kokeiltiin, mutta opetustekniikkaa pitää vielä miettiä. Yllätyksekseni Myy meni A:n ihan itekseen ja vielä useampaan kertaa. Rengas taas oli liian kummallinen Myyn mielestä, joten opettelemme sen myöhemmin. Paljon siis uusia juttuja oli tällä kertaa, joten Myy väsähti aika nopeasti. Olen kyllä kovin tyytyväinen Myyhyn, kun se on kovin reipas ja innokas. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Myy lentää

Soma kävi perjantaina 12.6. lonkka- ja kyynärkuvissa eläinlääkäriasema Hertassa.
Kyynärkuvat näyttivät hyviltä, mutta lonkkakuvien tuloksia jännätään. Katsotaan millaisina
ne tulevat takaisin Kennellitosta.

Tänään kouluttajamme ei päässyt paikalle, joten meillä oli itsenäiset treenit.
Myykin pääsi mukaan, kun ajattelin ettei varmaan tungosta olisi... ja oikeassa olin.
No en sentään ollut ainoa eli mitä oli paikalla jopa kaksi innokasta treenaajaa.

Siinä sitten rakentelimme rataa ja vihdoin saimmekin esteet oikeille paikoilleen.
Sitten vaan tutustumaan rataan. Eka pätkä olikin ihan helppo ensin kuusi hyppyä ja
sitten putkeen ja puomille ja vielä kolme hyppyä. Kun treenikaverina oli mini, niin päätin
myös Enjan kanssa ottaa miniesteillä, kun nyt yritetään lähinnä intoa saada takaisin.

Tosin näköjään Enjan mielestä radalle on päästävä heti ja odottelu on ihan mälsää.
Edelleen siis pitää treenata lähdössä odottamista. Pätkä oli aika helppo, joten siinä ei sen kummempia ollutkaan. Toinen pätkä oli sitten haastavampi... Ensin kolme hyppyä, keinu, putki, kepit ja kolme hyppyä, putki (sokea kulma), putki ja hyppy.  Ensimmäisellä kerralla keinu rämähti aika kovaa, kun Enja hiukan rynni sinne, joten seuraavalla Enja sitten vähän varoi keinua, joten tehtiin sitten uudestaan kunnes alkoi sujua. Kepitkin menee mukavasti, kun nakki kulkee edellä... Vaikein kohta oli putki, jonne ei näkyvyyttä ollut; mun piti viedä Enja ihan putken suulle ja niinpä mulle tuli kiire, kun olisi pitänyt olla jo putken päässä. Seuraavilla kerroilla sain onneksi asiaa korjattua, mutta edelleen oli vaikeaa saada Enjan toiseen putkeen. Kai sitten vaan ohjasin huolimattomasti.

Nyt vaan vakuutuin siitä, että jännitys taitaa se meidän kompastuskivi kisoissa olla. Nyt nimittäin koira kulki ja paikoillen ohjaaja oli ihan selkeästi myöhässä... hidas kun on. Nyt yritetään keskittyä hauskanpitoon ja pitää nyt kisatkin ottaa ihan rennolla fiiliksellä. Toivottavasti saadaan taas homma kulkemaan...

Toki pitää blogissa kertoa myös pikku-Myyn vierailusta Enjan treeneissä. Mä en edelleenkään ymmärrä miten pienestä koirasta voi lähteä mitä kummallisempia ääniä. Into tekemiseen oli kyllä mahtava (tipsuksi), no nakkipalkka varmaan auttoi asiaa melkoisesti. Myyn kanssa menimme hyppysarjaa ja tietty Myyn lempparia puomia. Lopuksi sitten kokeilimme putkea ja sehän sujui, kun vanhalta tekijältä. Kokeilimme myös mutkalla olevaa putkea ja se sujui (U-putki ei vielä onnistunut). Kyllä tuo pieni koira on taitava! Tosin veikkaanpa, että jos palkkaa ei tulisi tarpeeksi usein, niin kiinnostus loppuisi siihen paikkaan... No jos sitä olisi menneestä jotain oppia minullekin päähän tarttunut ja osaisin sitä nyt Myyn kanssa hyödyntää, katsotaan...

Tänään Runo kävi mätsärissä Keravalla; paikalla oli n. 20 pentua.
Runo sai punaisen nauhan, eikä sijoittunut jatkokehässä.
Treeniä kaivataan ryhmässä liikkumiseen ja hampaiden näyttöön.

Runo kehässä

Mätsin jälkeen Runo pääsi koirapuistoon ja sitten meille kyläilemään.

Taru pääsi mukaan Ojankoon, kun menin vetämään treenejä. Tarun kanssa kokeilimme ennen treenejä muutamia esteitä ja treenien jälkeen menimme treeneissä ollutta radanpätkää.

Aina vaan jaksan ihmetellä pienen mäykkysen intoa. Sen koko olemus loistaa intoa ja kehuttaessa se selkeästi innostuu entisestään. Mitään tavoitteita meillä ei Tarun kanssa ole, kunhan käydään silloin tällöin vähän radalla pitämässä hauskaa. On se pienestä mäykystä kivaa näyttää mulle, miten taitava ja hieno koira se on :D

Aamulla sängyssä ylös pääsemisessä ei ihme kyllä ollut vaikeuksia, mutta aika kului kuitenkin turhan nopeasti ja lähtö viivästyi. Ei saisi jättää asioita viime tinkaan, mutta... edellispäivän Tallinnan reissu vähän vaikeutti etukäteen valmistautumista. Eli kun nakit oli hankittu ja auto tankattu suuntasimme kohti Riihimäkeä. Paikalle saavuimme juuri sopivasti ja piakkoin olikin jo hyppyradan rataantutustuminen.

Eipä ollut meidän suorituksessa kehumista... Enja oli jälleen kerran ihan muissa maailmoissa ja vauhti oli kateissa. Positiivista oli, että rengas meni hyvin ja putkiin se jopa spurttasi. Muuten oli vaan haahuilua ja muurissa ja pituudessa Enja meni esteiden päältä... ei hyvä. Kepitkin menivät todella hitaasti, kun Enja piti taukoja ja katseli ihan muualle. Lopuksi Enja sanoi sopimuksen irti ja lähti radalta ennen loppuunsuorittamista. Taisi olla meidän huonoin startti koskaan...

Pienen tauon jälkeen oli vuorossa agilityrata ja vaikka meno oli edelleen tahmeaa, meininki oli jo parempi. Tällä kertaa muuri ja pituus sujuivat ja rata saatiin tehtyä loppuun :) Valitettavasti ainakin yksi rima tuli alas (tuloslappusessa oli kaksi viitosta, enkä nyt tiedä mistä toinen tuli).

Eli tuloksena siis 2 x kertaa hylky (3 kieltoa) tuomarina toimi Anne Huittinen.

Kuva agilityradalta

Pitää nyt vähän miettiä miten jatkossa toimitaan, on meillä ennenkin haahuilua ollut, mutta ei näin vakavana. Syitäkin olen tähän miettinyt ja epäilen, että Enja reagoi mun jännitykseen, muuta syytä en nimittäin keksi. Tänään yritinkin agiradalla olla mahdollisimman rentona ja kyllä se mun mielestä vähän vaikuttikin Enjankin fiilikseen. Eli ilmeisesti pitäisi treenata kisanomaisesti, mutta ongelmana on saada mulle jännitys päälle. Hassuinta on, etten mielestäni edes ole paha jännittämään, mutta Enja taitaa olla tosi herkkä tunnistamaan tällaisia asioita... Tästä tulee vaan ikävä kierre, kun mua jännittää miten meillä sitten menee ja Enja haahuilee ja sitten mua jännittää sen tähden enemmän ja kierre on valmis... Pitänee nyt yrittää keskittyä Enjan kanssa siihen, mitä agility mun mielestä pohjimmiltaan on; hauskaa yhteistä tekemistä koiran kanssa. Ehkä me sitten löydetään into uudelleen sen myötä, toivottavasti.

Helteissä säässä oli vuorossa pari näyttelyä; Myy Mäntässä ja lapinkoirapennut Tuomarinkartanossa.

Itse olin Runon kanssa pentunäyttelyssä ja Frodo-veikka oli paikalla myös. Lämmintä piisasi ja vettä kului; Tuomarinkartanossa tunnetusti ei nimittäin varjoa löydy. Lämpö taisi viedä mehut lappalaisista, sillä kehään mentässä sisarukset alkoivat olla jo hiukan nuutuneita.

Ensin kehässä kävi Frodo (Taikavirran Hei Pieni) ja ainoana uroksena se oli PEK1 kera KP:n.
Kehässä vieraillut varis tuntui kiinnostavan enemmän kuin esiintyminen, mutta se ensikertalaiselle sallittakoon. Frodo antoi hienosti tuomarin tutkia itseään ja kyllä se liikkuminenkin lopulta onnistui.

Frodo

Sitten oli vuorossa nartut, joista ensin menivät kehään pikkupennuissa kisaanneet kaksi narttua.
Runo kisasi ainoana isompien pentujen luokassa, tuloksena hienosti PEK1 ja KP. Runo liikkui ihan nätisti ja seisominenkin onnistui, mutta häntä unohtui jonnekin seistessä.. Tuomarin lähentely ei meinannut olla Runon mieleen. Paras narttu kisassa Runo taisi luulla, että kyseessä on hippaleikki, sillä kaverin perässä ei ravi enää luonnistunut. Runo valittiin parhaaksi narttupennuksi ja meni ROP-kisaan veljensä kanssa. Tällä kertaa voiton vei Runo, Frodon ollessa VSP. Onnea Frodolle taustajoukkoineen hienosta näyttelyuran avauksesta! Me jäimme Runon kanssa ryhmään, jossa kävimme näyttäytymässä. Runo taisi olla tyytyväinen, kun se vihdoin pääsi kotiin, ainakin väsy se oli. Toki otimme vielä pakollisen poseerauskuvan, joka on tässä ohessa.

Tässä vielä Runon arvostelu (tuomarina toimi Karin Bergbom):
"Oikeaa rotutyyppiä. Ryhdikäs. Hyvä pää & ilme. Kaunis kaula & ylälinja. Hyvät raajat & kulmaukset. Kauniit tehokkaat liikkeet"

Runo kera palkintojensa

Myy oli Annen kanssa Mäntän näyttelyssä ja sai EH:n. Tuomarina toimi Tanya Ahlman-Stockmari.
Myy kuulemma liikkui jälleen hyvin eli ilmeisesti neiti on nyt tajunnut miten näyttelyissä kuuluu tehdä.
Tässä Myyn arvostelu:
"Oik. raajakorkeuden omaava, ryhdikäs narttu. Oik.sijoittuneet korvat. Lyhyt kuono-osa. Hieman vaaleat silmät. Riittävä rintakehän pituus. Hyvä eturinta. Kokoon sopiva raajaluusto. Ei tänään parhaassa karvapeitteessä. Hyvä häntä. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Liikkeiden tulee vakiintua."

Helatorstai kului Ojangossa seuramme agilitykisoissa (1-3 agility & hyppy). Enjan kanssa starttasimme hyppyradalla, jossa tuomarina toimi Marjo Heino.

Tänään ei tainnut olla Enjan päivä, sillä se oli kovin poissaoleva ja hidas, ties missä haavemaailmassa oleskeli... Jokatapauksessa useista kielloista huolimatta pääsimme maaliin ja tuloksena HYL. Itse rata oli kyllä kiva, pari pahaa paikkaa siinä oli, mutta kun vauhti oli lähes nolla, ei ne tuottaneet ongelmia, positiivista oli sentään Enjan into putkiin, niissä se jopa spurtasi.

Pitää nyt pohtia miten kisoissa jatkossa toimitaan, jotta motivaatiota olisi... kisaamista on kuitenkin tarkoitus jatkaa.